Tärkeimmät toimenpiteet sähkölentämisen edistämiseksi

​

 

 

2024 hallitusohjelmassa todetaan: Heti hallituskauden alussa laaditaan kansallinen lentoliikennestrategia, jossa linjataan Suomen lentoliikenteen toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn vahvistamisesta.

 

• Sähköistä lentämistä edistetään.

• Edistetään lentoyhteyksien kehittymistä koko Suomessa kolmen tunnin saavutettavuustavoitteen toteuttamiseksi.

• Muuta lentoasemaverkostoa kehitetään osana väyläverkkoa.

• Myös Europan komissio on asettanut tavoitteita.

• Flightpath 2050 Europe’s Vision for Aviation raportissa on asetettu 4h liikkumistavoite Euroopan sisällä ovelta ovelle: ”90% of travellers within Europe are able to complete their journey, door-to-door within 4 hours.”

• Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2024 sähköilmailusta – ratkaisu lyhyen ja keskipitkän matkan lentoihin.

 

Nämä edellyttävät toimia ja ilmailu tulisi kohdella samalla tavalla kuin muutakin liikenneinfraa. Tuleva lentoliikennestrategian tulisi sisältää myös pienilmailu Norjan tapaan. Lentokone on liikenneväline siinä kuin auto tai polkupyöräkin ja sähköistyminen tulee lisäämään myös pienillä lentokoneilla tapahtuvaa liikkumista edullisuutensa vuoksi.

 

Ilmailu on muuttumassa ja suuntaus on pienempiin koneisiin ja suoriin kaupunkien välisiin reitteihin. Sähköisellä ilmailulla voitaisiin luoda Suomeen nopea kaupunkien välinen liikkuminen hyvin pienin investointikustannuksin, jolloin hyvä ja joustava alueellinen saavutettavuus olisi mahdollista.

 

Nykyaikaisiin lentokenttiin tukeutuvaa liikenneverkostoa voisi käyttää aikataulutetun ja aikatauluttoman henkilöliikenteen lisäksi autonomisilla drooneilla tapahtuvaan rahtiliikenteeseen sekä etämonitorointiin. 

 

Suomessa on Finavian 20 lentokentän lisäksi noin 60 lentokenttää, jotka sopisivat pienin investoinnein tulevaisuuden sähköiselle lentoliikenteelle. Suomi on harvaan asuttu maa ja nopea tavoitettavuus on helpointa ja halvinta saavuttaa lentäen. Pienistäkin kaupungeista saa helposti 9 paikkaisen lentokoneen täyteen, mutta vastaavan määrän kuljettaminen esimerkiksi raideliikenteellä tulisi hyvin kalliiksi.

 

Suomi on käytännössä saari, jonne tullaan joko laivalla tai lentokoneella. Kaupunkien välinen ilmaliikenneverkko tulisi laajentaa myös naapurimaihin, jolloin saataisiin lisättyä rajakaupunkien välistä kanssakäymistä ja edelleen myös taloudellista toimeliaisuutta ja yhteistyömahdollisuuksia.

 

Suomeen ei synny merkittävää sähköistä ilmailua, jos pääkaupunkiseudulla ei ole niille sopivaa kenttää. Kentän rakentamisesta on päätetty jo kaksi kertaa, ensin kehysriihen yhteydessä 2014 ja myöhemmin lex malmi -käsittelyssä 2018. Pääkaupunkiseudun kenttä tulisi olla MAL sopimuksessa.

 

Helsinki on tällä hetkellä läntisen Euroopan ainoa pääkaupunki, jossa ei ole kenttää aikatauluttomalle liikenteelle. Samaa kenttää voidaan käyttää myös tulevaisuuden eVTOL matkustaja- ja rahtiliikenteelle.

 

Sähköisen lentämisen projekteja on maailmalla noin 700. Yksi suurimmista alalle investoineista tahoista on autoteollisuus, esimerkiksi Volkswagenilla ja Huyndailla on täysin omat eVTOL (Electrical Vertical take of and Landing) projektit.

 

Ensimmäisen sukupolven sähkömatkustajalentokoneilla 150 km matkat voidaan lentää noin puolessa

tunnissa ja 300 km matkat noin tunnissa. Millään muulla liikennemuodolla ei päästä samoihin matkaaikoihin.

 

Nopea raideliikenne tarvitsisi miljardiluokan investoinnit jokaisen kaupungin välille. Lentokenttiä tarvitaan vain yksi kaupunkia kohden, jolta voidaan operoida käytännössä kaikkialle.

 

Lentäminen on yhteiskunnallisesti selvästi edullisin vaihtoehto luoda nopea kaupunkien välinen henkilöliikenne. Sähköisen lentämisen kulut ovat huomattavasti perinteisiä lentokoneita pienemmät.

 

Lentokoneen kaksi suurinta kuluerää ovat polttoaine ja moottorihuollot, ja molemmat kulut ovat sähkölentokoneessa noin 10 % perinteisiin lentokoneisiin verrattuna.

 

Sähkölentokone valmistajat puhuvat yleisesti alle 60 % toimintakustannuksista perinteisiin lentokoneisiin verrattuna. Toiminnan edullisuus loisi varmasti myös uusia markkinoita alalle ja tietysti myös ekologisuus lisäisi ihmisten kiinnostusta lentomatkustamiseen.

 

Lyhyiden reittien lentäminen voidaan tehdä sähköisesti kannattavasti, joka on ollut vaikeaa perinteisillä moottoreilla varustetuilla lentokoneilla.

 

Sähköistyminen toisi myös uuden tyyppisiä palveluita kännykkäpohjaisia pooling ja tilausliikennettä. Vilkkailla reiteillä esim. Helsinki Tallinna voisi pienehkö 19-paikkainen sähkölentokone lentää non stop esim. 30 min välein.

 

Tulevat sähkömatkustajalentokoneet ovat suunniteltu operoimaan lyhyiltä lentokentiltä. ICAO (International Civil Aviation Organization) STOL lentokenttä (Short Takeof and Landing) -standardi tullee olemaan mallina tulevaisuuden kaupunkikentille.

 

Suihkumoottorilentokoneiden yleistyttyä alettiin kaupunkien lentokenttiä siirtää kauemmas keskustoista pääasiassa melun takia. Tuleva sähköinen ilmailu on hiljaista ja tuo melua ainoastaan lentokenttien välittömään läheisyyteen, toisin kuin esimerkiksi raideliikenne, joka tuo melua laajoille alueille.

 

On ennustettu, että 2030-luvun alkupuolella aletaan rakentaa uusia ICAO STOL -mukaisia lentokenttiä lähelle kaupunkien keskustoja sähköistä lentoliikennettä ja autonomisia ja pilotoituja drooneja varten.

 

eVTOL liikenteelle tarvitaan kaupunkeihin oma vertiport-asemaverkosto. Näitä asemaverkostoja kehitetään jo noin 200 kaupungissa maailmassa mukaan lukien suomen Oulu, jossa vertiport asemia löytyy jo lainvoimaisista asemakaavoista.

 

Suomessa on useita yrityksiä, jotka valmistavat lentokentillä käytettäviä laitteistoja. Suomessa tulisi toteuttaa STOL-lentokenttää koskeva kehityshanke tulevaisuuden sähköistä liikennettä varten, jossa luotaisiin teknologiaa ja toimintamalleja palvelemaan sähköistä ja autonomista lentoliikennettä. 2030-luvulla näitä kenttiä tullaan rakentamaan ympäri maailma ja tästä voisi syntyä suomalaiselle teollisuudelle uusi vientituote.

 

Suomi on kuitenkin yksin pieni maa ja sähköisen lentämisen edistäminen voisi olla tarkoituksenmukaista tehdä pohjoismaisella tasolla. Pohjoismaat yhdessä olisivat houkutteleva markkina, niin sähkölentokonevalmistajille, kuin niitä operoiville lentoyhtiöille. Yhdessä pohjoismaat olisivat myös riittävän suuri alue edelläkävijänä luomaan alan tarvitsemia standardeja, teknologiaa ja sähköisen lentämisen vaatimia menetelmiä. Tämä avaisi mahdollisuuksia yrityksille viedä täällä luotua teknologiaa sähköisen matkustajalentämisen laajetessa muihin maihin.

 

Pohjoismaiden tulisi luoda yhteinen sähkölentokonestrategia, joka loisi alan yrityksille ja sijoittajille luottamusta markkinoiden kehityksestä ja uskallusta sijoittaa strategian edellyttämään tuotekehitykseen.

 

Suomessa liikenteen kehittäminen on suurelta osin väylävirastolla. Lentoliikenne on ainoa liikennemuoto, jonka kehitys ei ole väylävirastossa. Aikanaan lentoliikenteen kehitys kuului ilmailuhallitukselle, joka yhtiöitettiin Finaviaksi. Aluksi Finavian toimenkuvaan kuului myös ilmailun kehittäminen. Nyttemmin Finavian vastuista on poistettu kaikki muu, kuin oman lentokenttäverkoston kehittäminen eikä Suomessa ole valtion virastoa, jonka vastuulle kuuluisi ilmailun kehittäminen.

 

Vaikka kaupunkien välinen ilmailuverkosto toimisikin pääosin käyttäjin rahoituksella, tarvitaan verkoston liikkeelle saamisessa suunnitelmallisuutta infrastruktuurin ja varsinkin uusien lentokenttien osalta. Kuten kaiken muun liikenteen sähköistäminen myös siirtyminen sähköiseen matkustajalentoliikenteeseen vaatisi alkuun investointitukia/kannustimia.

 

Verrattuna maaliikenteeseen tarvittavat tuet ovat vähäisiä. Ruotsin vastaavassa virastossa Trafikverketissä on

myös ilmailu ja siellä lisättiin henkilökuntaa nimenomaan sähköisen ilmailu tarpeisiin.

 

Valtion tulisi tukea kentille vaadittavan latausinfrastruktuurin rakentamista, satelliittilähestymis- ja etälennonjohtojärjestelmien käyttöönottoa sekä 5G-verkon rakentamista. Latausinfrastruktuuri mahdollistaa sähkölentokoneiden käytön laajentamisen. Satelliittilähestymisjärjestelmät mahdollistavat mittarilähestymismenetelmien toteuttamisen lentokentälle kustannustehokkaasti.

 

Etälennonjohtojärjestelmien laajentaminen mahdollistaa valvotun ilmatilan muodostamisen lentokentälle huomattavasti kustannustehokkaammin kuin nykyinen paikan päällä annettava lennonjohtopalvelu. Kun lentokenttien infrastruktuuri saadaan modernisoitua, kenttiä voidaan pitää auki huomattavasti nykyistä kustannustehokkaammin ja samalla mahdollistetaan uudenlainen pienemmillä sähkölentokoneilla tapahtuva kaupallinen lentoliikenne.

 

Nykyisellä mallilla kentän avaaminen valvotuksi lentopaikaksi on yksinkertaisesti liian kallista pienillä lentokoneilla tapahtuvaa kaupallista lentoliikennettä ajatellen. Etälennonjohtojärjestelmät sekä droneliikenteen

12 lastauspaikkainen vertiportasema, jonka kapasiteetti on noin 5 miljoonaa matkustajaa vuodessa ohjausjärjestelmät edellyttävät myös nopean ja viiveettömän tiedonsiirtoverkon. Tätä varten kentille tulee rakentaa

5G-verkko.

 

Suomella on kunnianhimoiset tavoitteet päästöjen vähentämiseksi. Sähköinen lentäminen on yksi ekologisimmista liikkumisen muodoista. Sähköinen lentäminen ei aiheuta merkittäviä hiilidioksidipäästöjä. Jos asiaa lasketaan laajemmassa kuvassa, mukana myös infrastruktuurin rakentamnen, ylläpito, pienhiukkaspäästöt ja infran peittämä hiilinielu, voidaan sähköistä lentämistä pitää hyvin ekologisena liikkumismuotona.

 

Lentäminen käyttää myös muihin liikkumismuotoihin verrattuna vähän luonnonvaroja. Muissa pohjoismaissa on tehty jo tiekartta ja suunnitelmat sähköiseen lentämiseen siirtymisestä.

 

Suomen tulisi seurata tässä muita pohjoismaita ja pyrkiä yhdessä heidän kanssaan sähköisen lentämisen edelläkävijöiksi, jotka luovat käytännön standardeja ja toimintamalleja ja sitä kautta itselleen osaamista, mitä voidaan tulevaisuudessa viedä myös muihin maihin.

 

​

Janne Vasama

puheenjohtaja, Helsingin sähkölentokoneyhdistys ry

Sähköinen matkustajalentäminen on tulevaisuutta

Seuraavan sukupolven koneet tuovat mukanaan matkustajakuljetukseen sopivat lentokoneet, joiden toimintamatka riittää jo hyvin esimerkiksi Merenkurkun ja Suomenlahden ylittämiseen.

13.6. 2:00

ESA KARANKO (HS Mielipide 6.6.) pitää kaupallista sähkölentämistä epärealistisena haaveena. Sähköinen lentäminen on kuitenkin jo tätä päivää. Ensimmäisen sukupolven koneet lentävät jo, ja Helsingin sähkölentokoneyhdistyksen akuilla toimivan sähkölentokoneen lennot jatkuvat Malmin lentoasemalla tänäkin kesänä.

Seuraavan sukupolven koneet tuovat mukanaan matkustajakuljetukseen sopivat lentokoneet, joiden toimintamatka riittää jo hyvin esimerkiksi Merenkurkun ja Suomenlahden ylittämiseen. Ne sopivat hiljaisina ja ekologisina hyvin kaupunkien väliseen liikenteeseen pienemmiltä kaupunkikentiltä.

Pariisin ilmastosopimuksen mukaan hiilidioksidipäästöjä tulisi vähentää 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU on huomioinut sähköisen ilmailun mahdollisuudet, ja komission Horizon Europe -innovaatio- ohjelman alaisen valmisteluryhmän asiantuntijaraportissa todetaankin, että lyhyen kantaman sähkö- ja hybridilentokoneet edustavat ensimmäisiä tärkeitä askelia Clean Aviation Partnership-ohjelmassa.

Varmaa on, että erinomaisella hyötysuhteella toimivien ja luotettavien sähkömoottorien käyttö ilmailussa tuo valtavasti uusia mahdollisuuksia ja jopa uusia tapoja matkustaa riippumatta siitä, onko sähkö varastoitu akkuun tai tuotettu kemiallisesti moottorilla, polttokennolla tai muulla vastaavalla tekniikalla.

Muissa pohjoismaissa ollaan jo pidemmällä. Norjalla on sähkölentostrategia, jonka mukaan sähköistä matkustajaliikennettä alettaisiin käytännössä kokeilla vuonna 2025. Ruotsissa taas on käynnissä hanke 19 matkustajapaikkaisen sähkölentokoneen kehittämiseksi sekä testikeskuksen rakentaminen sähköistä ilmailua varten. Pääosin EU-rahoituksella toteutettava Merenkurkun sähköisen ilmaliikenteen selvityshanke on hyvä alku Suomen ja Ruotsin väliselle yhteistyölle.

Sähköinen lentäminen tulisi ottaa mukaan myös Suomen ensimmäiseen valtakunnalliseen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan, jota valmistellaan vuosille 2021–2032.

Janne Vasama

puheenjohtaja, Helsingin sähkölentokoneyhdistys ry